Tukholma-Turku sujui nopeasti. Koneessa huikeat 15 matkustajaa. Turussa yöllä plus kolme astetta ja mulla sandaalit, ei sukkia, sortsit ja t-paita, juhuu! Onneksi takseja oli odottamassa. Kotiin oli mukava tulla, vaikka olishan sitä voinut muutaman päivän vielä loijaroida Lontoossa. Yhteenvetona sanottava, että junamatkailu briteissä on helppoa ja mukavaa. Hotellit on kovin monimuotoiset ja meiän kaksi voittajaa ovat Bloc Birminghamissa ja Roundabout Farehamissa. Ensimmäinen mukava, toimiva ja edullinen. Miinuksena palveluiden puuttuminen. Roundabout erinomaisen viihtyisä, ei ehkä yhtä toimiva ja esim. suihku huonompi kuin Blocissa, mutta muut palvelut päihittää Blocin. Rouondabout myös kalliinpi, kuten kuuluukin, kun palvelun taso nousee. Britit on kovasti ystävällisiä ja avuliaita, tarjolla hyvää ruokaa ja juomaa. Tavaraa löytyy kaikille shoppaajatyypeille. Hintataso Suomen luokkaa, hiukan paikallista vaihtelua tietty on, kalleimman Lontoolaisen pintin 4,90 ja halvimman (en nyt just muista missä) pintin 2,25 välille hinta sijoittuu, useimmin lähempänä kolmea kuin neljää puntaa. Ja oluen ystäville löytyy aina joku uusi merkki, jota ei ole vielä maistanut. Suosittelen kaikille. Hankkikaa suomesta semmonen junalippu jolla saa matkustaa vapaasti, tulee edullisemmaksi ja vaihtoehtoja löytyy. Junat kulkee ajallaan (melkein aina) ja ovat mukavia. Jos ei reissaaminen kiinnosta niin Lontooseen saa tuhlattua viikon tai kaksi helpolla. Osterikortti taskuun ja Undergroundilla ympäri, toimii tehokkaasti ja on omassa monimutkaisessa yksinkertaisuudessaan nerokas.

Seuraavaa reissua odotellessa.

Siinä se sitte oli. Brightonista selvittiin ilman ongelmia. Istuttiin hetki syömässä ja sitte olikin jo taas nukkumatin aika. Huone hotellissa oli vaihtunut. Uusi huone pienempi, kaksi niin matalaa sänkyä, ettei meinannut aamulla ylös päästä, muuten taso aika sama. Maanantaina ei jaksettu enää kävellä, joten loikattiin kiertoajelubussiin ja ajeltiin jotain 4 tuntia. 

Ja sitten suuri huijaus: Olemme Arlandassa!!!

Eniweis: Ajeltiin tosiaan ympäri koko Lontoon ja lepuutettiin jalkoja. Sitten kun nälkä saapui seuraamme hypättiin metroon ja ajettiin siihen alkuperäiseen Hard Rock Cafeseen ja nautittiin lounasta. Neljä tuntia bussin katolla oli hieman hyydyttänyt meitä, joten otettiin hieman punaista viiniä lämmikkeeksi ja aitoamerikkalaista revittyä possua sämpylässä. Ja taas hyvää palvelua, hyvää ruokaa ja viiniä. Vatsat pulleina käytiin Rock Shopissakin ja outoa kyllä ei ostettu mitään. Siirryttiin Back Roomiin Guinnesille. Aika laiska olo jo kaikenlaisen siirtyilyn suhteen, mutta jaksettiin kuitenkin vielä matkata Notting HIlliin ja Churshills Armsiin, pubiin, jossa katto on täynnä yöastioita ja naapurista tarjotaan thairuokaa pubiväelle. Erittäin viehättävä paikka ja naisten vessa näkemisen arvoinen. Sinne kuljettiin pitkin kukkakujaa, jossa katosta roikkuvat kukat hipoi päätä ja käytävän lattialla ja seinillä oli ruukkuja ja maljakoita ja amppeleita. Vessa itsessään oli täynnä kukkia, koppien lattioilla ja lavuaarin reunoilla. Loistava paikka. Siitepölyallergikko saattaa olla eri mieltä ;) Palattiin hotellille väsyneinä mutta onnellisina.

Viimeinen aamu  alkoi suihkulla, jonka vedenpaine muistutti erehdyttävästi suihkupulloa sumutusasennossa. Shampoon sai vihdoin jotenkin huuhdottua ja sitten vaan kamat kasaan ja kantoon. Tavarat säilytykseen Paddigtonille ja kohti viimeisiä seikkailuita. Spitalfieldsin markkinoilla oli joku ihme konfrérenssi ja pukuheppujen ja -heputtarien invaasio aiheutti sen verran näppylöitä, että siirryttiin pikimiten turvallisimmille vesille Camdenin markkinapaikoille. Aurinko kuumotti hieman liiallisesti, joten hakeuduimme pubiin suojaan. Pubi oli ainakin naistenvessan osalta Amy Winehouse -muistomerkki. Jalat alkoi olla lähtökuopissa eli palattiin Paddingtonille, palutettiin osterikortit, haettiin kamat ja loikattiin Heatrhrow Expressiin. Lentomatka Tukholmaan sujui mukavia jutellen brittimiehen kanssa, joka oli tulossa Tukholmaan Viinamessuille. Omistaa maahantuonitvirman enklannissa. Nyt meiät boordata turun koneeseen eli se on moro.

Vihdoinkin!!

Camdenin kanava. Edelleen kovassa käytössä.

Todistettavasti Oxfordissa. Käveltiin rantaa pitkin keskustaan.

Tuommosissa ne jotkut asustelee ja matkustaa.

Hauskoja värejä taloissa. 

Onneksi ei jouduttu häpeäpaaluun.

Katu meidän makuun.

Ravintolakuja. Ei pääse pahasti loukkaamaan,vaikka vähän hoipertelisikin.

Elderflower Cordial ja ehkä maailmankaikkeuden parhaat donitsit.

Birminghamilainen pubi, jossa me ei käyty.

Jännää!

Run, clever boy, run, and never forget.

Face of Boe

Brighton muistoja.

Loistava paikka, vai mitä Riika?

Ihana ranta.

Edelleen ihmetyttää että miksi huvipuisto on laitettu meren päälle eikä rannalle, mutta toisaalta, miksi ei!

Lontoon Hard Rock Cafen Back Roomissa on hyvät opasteet.

Ihastuttava Roundabout Hotelli tarjosi hyvää ruokaa ja juomaa, king-size vuoteen ja hyvää palvelua. Koitettiin varata huone Brightonista vaan ei onnistunut. Etsittiin tavarasäilytystä päiväksi sekä Portsmouthista että Brightonista, ei löydetty, joten päädyimme varaamaan huoneen Lontoosta loppuajaksi. Sieltä sitten tehtäisiin täsmäiskuja esim. Brightoniin. Päätettiin jättää Portsmouth väliin ja hypättiin junaan Farehamista määränpäänä London Victoria. Matka sujui mukavasti pitkälti yli puolenvälin ja muuttuikin yllättäin jännittäväksi!!!!! Juna pysähtyi pienehköllä asemalla ja kuulutettiin, että kuolemantapauksen johdosta kaikkien Gatwickin lentokentän ohi jatkavien tulee siirtyä viereisellä raiteella olevaan junaan ja vaihtaa East Croydonin  asemalla Victorian asemalle menevään junaan. Noh teimme työtä käskettyä ja matka jatkui. East Croydonissa ensimmäinen tieto oli, että juna Victorialle lähtee raiteelta 1. Juna tuli, ovet eivät auenneet ja juna jatkoi matkaa. Sitten alkoi kuulua kuulutuksia raidemuutoksista ja lähdeimme juoksentelemaan raiteiden 2 ja 3 ja 1 väliä, ylösalas portaita ja tieo muuttuu koko ajan. Sitten raiteelle 1 pysähtyy juna, jossa lukee Victoria, sinne siis. Ovet sulkeutuvat ja huokaisemme helpotuksesta ja myös hengästymisestä. Noin kahden miunuutin kuluttua asemahenkilökunnan jäsen tulee vaunuun ja ilmoittaa, että kaikki yhteyden Victorian asemalle on peruutettu, koska aiemmin mainittu kuolemantapaus onkin sattunut yksi pysäkki ennen Victoriaa eli joku oli loikannut junan alle, hohdokasta, huoh! Uudet ohjeet olivat, että matkustakaa London Bridgelle. Asia selvä näin teemme. Taas juoksentelua laiturilta toiselle ja vihdoin edessä on juna London Bridgelle. Ovet on jo kiinni, mutta Ari ehti painaa ne auki ja hyppäsi junaan, ovet sulkeutuvat.  Ovet eivät enää aukea ja juna lähtee! Vaan minä en!!!! Siis Ari on junassa matkalla London Bridgelle ja minä olen asemalla East Croydonissa, riemullista. Ei hätää onhan kännykät. Paitti että Arilla ei ole!!!! Pientä häniikkipaniikkia hetken aikaa! Noh, päättelin että Ari jatkaa perille London Bridgelle ja hyppäsin siis seuraavaan mahdolliseen junaan ja läksin perään, ei musta ihan noin vaan eroon pääse. Junassa 1 Ari yrittää muistaa mun numeroa ja lainaa luuria ja lähettää tekstarin. Viesti ei tule perille. Junassa 2 minä juttelen miehen kanssa, joka seisoi mun vieressä kun ne kuuluisat ovet sulkeutuivat. Hänellä on kiire, minulla ei, juna pysähtyy jokaisella maitolaiturilla ja noin neljä pysäkkiä ennen Lontoota Ari soittaa ja teemme treffit aseman lipunmyynnille. Asemahenkilökunta oli ystävällisesti lainannut puhelinta ja Ari muistanut mun numeron. Ystävällinen kanssamatkustaja junassa 2 juttelee mukavia ja asemalla katsoo, että löydän Arin. Mukavia ihmisiä ovat täkäläiset. Iloisen jälleennäkemisen kunniaksi ostamme Osterikortit, jotta voimme eksyä toisistamme useammissa junissa ja useammilla asemilla. Suuntaamme kohti hotelli Adarea. Metrotunneleissa on 400 astetta lämmintä ja happi käytetty jo aamulla loppuun. Päästyämme ylös istahdamme ensimmäiselle mahdolliselle terassille ottamaan neuvoa-antavan. Hiki kuivuu ja syke laskee ja olemme valmiita jatkamaan hotellille. Hotellilla pientä hämminkiä, kun nämä ei ole tottunut siihen, että yhdessä kortissa voi olla sekä debit että credit toiminto ja koittavat veloittaa debittiä ja eihän se ole mahdollista, joten kaikki  menee sekaisin. Nyt näitä kortteja oli tullut kaksi yhtäaikaa ja olivat sitten tupalabuukanneet jotenkin oudosti eli eka yö nukuttiin kolmannessa kerroksessa (noin 379 porrasta) kolmen hengen huoneessa ja seuraavat kaksi kahden hengen huoneessa toisessa kerroksessa. (Lupasivat siirtää meiän kamat päivän aikana, toivottavasti on toteutunut.) Outoa englantilaista tapaa toteuttaen kauheeta arpomista että mikä pistoke ja sulake on päällä, koska olishan se tyhmää, että esim sulakkeet ois yhdessä paikassa. Järkevämpää on laittaa vessan valon ja hiustenkuivaajan sulake erikseen lattianrajaan. Telkkariinkin saatiin kuva ja kärpäset tapettua. Aika lähteä uusiin seikkailuihin. Käveltiin tovi ja päädyttiin Lontoon pisimpään pubiin. Ruokaa ja juomaa ja yllätysyllätys urheilua. Vuorossa tänään kriketti. Yhtään ei ymmäretty mitä tapahtu mutta lopuksi toinen voitti mestaruuden, juhuu! Vuoroon tuli jalkapallo ja annettiin tilaa todellisille entusiasteille, joita paarin lämpötila ei häirinnyt. Käveleskeltiin tovi ja istahdettiin pubiin, jonka avonaisen oven vieressä oli tyhjä pöytä. Kylmää olutta ja keveä tuulenviri. Päivän jännitykset teki tehtävänsä ja siirryttiin karkkikaupan kautta hotellille. 

Aamulla aika peseytyä ja huoneessa on ehkä kapein kylppäri koskaan. Suihkuun mahtuu just ja just. (Tiedän ettei olla niitä höyhensarjalaisia, mutta tähän mahtuminen on jo taidetta.) Vesi on vain kuumaa tai todella kuumaa. Pakkaan kamat valmiiksi että huoneen vaihto olis helpompaa ja kukaan ei klähmis meidän kamoja. Hintaan kuuluu aamiainen eli päiväreppu kantoon ja murkinalle. Sitten kohti Brightonia. Sunnuntain kunniaksi osia metrosta on poissa käytöstä, mutta henkilökunta muistaa koko kartan ulkoa ja vastaus löytyy aina hetkessä, parhaassa tapauksessa vaihtoehtoja löytyy useampia. Juna Brightoniin on täyteen ahdettu, mutta vain siksi että toinen pysäkki on Gatwick. Siitä eteenpäin on tilaa ja rauhaa. Mulla alkaa jännitys kasvaa onhan edellisestä kerrasta Brightonissa rapiat 26 vuotta. Perillä selviää miksei majoitusta löytynyt: Labour -puolueen vuosikokous. Samaan aikaan meidän kanssa asemalta lähtee mielenosoituskulkue eli saamme poliisisaattueen rantaan. Ranta on tutunoloinen, vaikka mitään muuta en tunnistakkaan. Otetaan kiertoajelubussi ja katellaan paikkoja. Tuttujakin paikkoja ja etenkin muistoja alkaa tulla. Oivallista. Kävellään Brighton Pier päästä päähän  ja aletaan kapuaminen asemalle. Suunnitelmissa on välietapit tarpeen ja tarjonnan mukaan. Mukavan tuntuinen sivukatu tarjoaa paarin nimeltä Queens, muuten hyvä, mutta ihan kohtapuoliin on alkamassa sekä cabaret että karaoke, karkuun. Kadun toisella puolella on Kings ja tarjolla pianomusiikkia. Sinne siis. Havaitsemme nimen harhaanjohtavaksi, sillä paikka on täynnä kuningattaria. Ainoat heterot olemme me. Tunnelma oikein rauhoittava. Päätämme jatkaa matkaa. Seuraavassa paikassa vessaan pääsee vain tunnusluvun näppäilyllä. Siksakkaillaan eteenpäin ja kaikenlaista mukavaa tulee vastaan. Ari löytää levykaupan ja minä paarin, molemmille jotain. Muuten mukava paikka, mutta vessan nurkka paksussa homeessa, haju melkoinen ja vessan vetokahva jäi käteen. Päätettiin jatkaa asemalle ilman lisäpysähdyksiä. Juna lähtöön oli vartin verran eli aika täydellinen ajoitus. Nyt olemme juuri saapumassa pahamaineiselle East Croydonin asemalle. Toivotaan parasta.

Me olemme käyneet Tardisissa!!!!! 

(Syvää kunnioittavaa hiljaisuutta)

Tardis!!! Doctor Who Experience. Ajassa ja avaruudessa matkailu on nyt sitten tehnyt sen ettemme voi olla ihan varmoja ollaanko myöhästytty kotilennosta vai onko siihen aikaa esim. vuosia.... Pitää odotella ja katsoa mihin aikakauteen ja ulottuvuuteen palaamme.

Cardiffkin oli lysti paikka. Oudosti kaupat meni kiinni kuudenmaissa. Ei sillä että me mitään shoppailua oltais kaivattu, mutta kuitenkin. Kaikki kyltit ja ohjeet on kahdella kielellä, englanniksi ja walesiksi. Erinomaisen kummallisia sanoja. Yksi tavoite saavutettiin kun illantullen mentiin pubiin, jonka nimeä emme osaa lausua: Owain Glyndwr. Tarjolla kyseisessä pubissa oli erilaisia oluita, kuten Arin suosikkia Cwrw Gorslas, joka sittemmin sai nimekseen "the beer with lots of consonants", jalkapalloa useammasta telkasta, nuorten esittämää  musiikkia, hyvää ruokaa ja taas loistavaa palvelua. Kun alkoi väsyttää ja lähdettiin kohti hotellia niin huomattiin, että Cardiffin nuoriso juhlii torstaisin. Meiän hotellin ravintola oli hiljainen ja viereinen yökerho suljettu eli me saatiin nukkua rauhassa. Ja kyllä uni maittoi!! Heräsin kahdeksalta eli kymmeneltä suomen aikaa ja ihan paniikissa että nyt on nukuttu koko päivä eikä enää kerkee mitään ja kaikkea kauheeta, kunnes tajusin että on ihan aikainen aamu vielä. 
Mun kauan ja hyvin palvelleesta matkalaukusta hajosi eilen se vetokahvahommeli eli kahva ei enää nouse, riemullista. Pakkasin siis kaiken painavan Arin laukkuun ja kaiken kevyen omaani, koska sitä joudutaan joko kantamaan tai retuuttamaan semmosesta hihnasta. Huoh! Onneksi aurinko löysi tiensä pilvien välistä ja sateet katosi. Sortsi- ja sandaalikelit palasivat, juhuu!!!! Käytiin aamiaisella, tällä kertaa perinteinen Cornish Pastry ja hyvää oli. Kuskattiin kassit Tourist Infon lokerikkoon hoitoon ja hypättiin Kiertoajelubussiin. Tällä kyseisellä reissulla pääsimme Tardikseenkin. BBC:n studiot sijaitsee Cardiffissa ja Cardiff on yksi merkittävimmistä Dr Whon tapahtumapaikoista, joten luonnollisesti myös näyttely on siellä, oivallista, kuten jo sanoinkin. Ajeltiin kiertoajelu loppuun ja haettiin lounaspaikka wifillä. Paikka oli täynnä lapsia ja muita kailottajia, ruoka ei ollu kummoistakaan, mutta nettiyhteys oli nopea. Siinä ruokailun yhteydessä koitin varata hotellia Plymouthista - ei onnistunut, Torquaysta - ei onnistunut tai varmaan olis onnistunut jos halus maksaa mansikoita tai matkustaa kaks-kolkyt kilsaa keskustaan. Muutettiin suunnitelmaa ja varattiinkin hotelli Portsmouthin läheltä ja sinne ollaan matkalla nyt. Juna on tupaten täynnä, mutta toivottavasti tyhjenee pikkuhiljaa. Perillä ollaan senverran myöhään, ettei enää tänään lähdetä kaupunkiin tutustumaan, vaan jätetään se huomiselle. Tällä hetkellä on suunnitelmana jatkaa kohti Brightonia ja sieltä takaisin Lontooseen, mutta eihän sitä koskaan tiedä....

Lupaan laittaa kuvia....ehkä huomenna....