Siinä se sitte oli. Brightonista selvittiin ilman ongelmia. Istuttiin hetki syömässä ja sitte olikin jo taas nukkumatin aika. Huone hotellissa oli vaihtunut. Uusi huone pienempi, kaksi niin matalaa sänkyä, ettei meinannut aamulla ylös päästä, muuten taso aika sama. Maanantaina ei jaksettu enää kävellä, joten loikattiin kiertoajelubussiin ja ajeltiin jotain 4 tuntia. 

Ja sitten suuri huijaus: Olemme Arlandassa!!!

Eniweis: Ajeltiin tosiaan ympäri koko Lontoon ja lepuutettiin jalkoja. Sitten kun nälkä saapui seuraamme hypättiin metroon ja ajettiin siihen alkuperäiseen Hard Rock Cafeseen ja nautittiin lounasta. Neljä tuntia bussin katolla oli hieman hyydyttänyt meitä, joten otettiin hieman punaista viiniä lämmikkeeksi ja aitoamerikkalaista revittyä possua sämpylässä. Ja taas hyvää palvelua, hyvää ruokaa ja viiniä. Vatsat pulleina käytiin Rock Shopissakin ja outoa kyllä ei ostettu mitään. Siirryttiin Back Roomiin Guinnesille. Aika laiska olo jo kaikenlaisen siirtyilyn suhteen, mutta jaksettiin kuitenkin vielä matkata Notting HIlliin ja Churshills Armsiin, pubiin, jossa katto on täynnä yöastioita ja naapurista tarjotaan thairuokaa pubiväelle. Erittäin viehättävä paikka ja naisten vessa näkemisen arvoinen. Sinne kuljettiin pitkin kukkakujaa, jossa katosta roikkuvat kukat hipoi päätä ja käytävän lattialla ja seinillä oli ruukkuja ja maljakoita ja amppeleita. Vessa itsessään oli täynnä kukkia, koppien lattioilla ja lavuaarin reunoilla. Loistava paikka. Siitepölyallergikko saattaa olla eri mieltä ;) Palattiin hotellille väsyneinä mutta onnellisina.

Viimeinen aamu  alkoi suihkulla, jonka vedenpaine muistutti erehdyttävästi suihkupulloa sumutusasennossa. Shampoon sai vihdoin jotenkin huuhdottua ja sitten vaan kamat kasaan ja kantoon. Tavarat säilytykseen Paddigtonille ja kohti viimeisiä seikkailuita. Spitalfieldsin markkinoilla oli joku ihme konfrérenssi ja pukuheppujen ja -heputtarien invaasio aiheutti sen verran näppylöitä, että siirryttiin pikimiten turvallisimmille vesille Camdenin markkinapaikoille. Aurinko kuumotti hieman liiallisesti, joten hakeuduimme pubiin suojaan. Pubi oli ainakin naistenvessan osalta Amy Winehouse -muistomerkki. Jalat alkoi olla lähtökuopissa eli palattiin Paddingtonille, palutettiin osterikortit, haettiin kamat ja loikattiin Heatrhrow Expressiin. Lentomatka Tukholmaan sujui mukavia jutellen brittimiehen kanssa, joka oli tulossa Tukholmaan Viinamessuille. Omistaa maahantuonitvirman enklannissa. Nyt meiät boordata turun koneeseen eli se on moro.