Päivä Birminghamissa oli mukava. Käytiin aamiaisella Pickwick Cafessa, pekoni-muna-sarnie osoittautui paksuksi kaksinkertaiseksi paahtamattomaksi paahtoleiväksi. Ei huono kuitenkaan. Löntysteltiin kaupungilla ja käytiin museossa!!!! Taidetta kerrakseen. Ei jaksettu edes koko museota käydä läpi ja silti meni ainakin puolitoistatuntia. Sitte olikin aika löytää paikka missä pystyy tuhoamaan korkeakulttuurin antaman sivistyksen eli suuntasimme pubiin. Sun on the Hill oli oikein viihtyisä ja selvästi paikallisten suosima lounaspaikka. Seinillä pirusti peilejä, joten luonnollisesti päättelimme, että paikalla on ollut pahemmanlaatuisia  vamppyyriongelmia. Iltapäivän kuluessa meiän jutut savutti tason, jossa jopa aurinko repes, vaikka yleensä vain taivas repeää. Onneksi paikalla ei ollut muita suomenkielentaitoisia. Illalla oli luvassa samaisessa paarissa elävää musiikkia ilmaiseksi. Jokakeskiviikkoinen tapahtuma. Kun Ari kysyi minkälaista musiikkia viisi listattua esiintyjää soittaa ei henkilökunnalla ollut asiasta mitään käsitystä. Sinne nähtävästi saa kuka tahansa ilmoittautua esiintymään. Päätettiin palata illalla jos vain  suinkin ollaan hereillä.

Ihan alusta asti olen himoinnut semmosesta kärrystä myytävää perunahommaa. Se on nimeltään Jacked Potato ja on niinku uuniperuna kaikenlaisilla täytteillä. Nähtiin aiemmin päivällä useampi semmonen kärry ja nyt sitte lähdettiin perunametsälle, vaan kuinkas sitten kävikään? Kaikki kärryt oli menneet pois!!!! Kaamea totuus paljastui ja tunnelma oli kuin suoraan Barcelonan reissulta kun maailman paras Churromyyjä ei koskaan enää osunut meiän kohdalle. Huoh! Perunaa saa siis Birminghamissa syödä kärrystä vain lounaaksi, huoh taas! Etsittiin siis lohduksi uusi pubi ja löydettiin  paikka nimeltä Edmunds. Mainosti itseään yhdeksi kolmesta itsenäisestä pubista Birminghamissa. Taitaa olla melko tarkkaan panimoiden alaisuudessa paarit täällä. Oikein siisti paikka. Jälleen hyvää palvelua. Kadulla jaettiin ilmaisia sanomalehtiä ja mehän oltiin ihankuin paikalliset kiun istuttiin siemailemassa olutta ja lukemassa lehtiä! Paikka oli bisnesalueella eli pukuheppuja näkyi paljon. Tosin pukuheppuja täällä näkyy kaikkialla huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Tilattiin siinä sitten vähän naposteltavaakin ja mukavaa oli. Jututkin säilyi suht asiallisina. Illantullen palattiin Sun on the Hilliin kuuntelemaan musaa. Paikka oli melkeen täynnä ja ihmiset muuten samaa sakkia kuin päivällä paitsi, että pukuheput oli riisuneet takkinsa ja volkat oli noussut kattoon. Istuttiin tiskillä ja odoteltiin musan alkua. Ekaks esiintyi tyttö ja kitara, tytön nimi oli Demma. Ihan kaunis ääni, soitti kovereita. Alkuun melko kokeellista Björk-kieuntaa, mutta loppua kohden tasaantui. Toinen esiintyjä oli poika ja kitara, nimeään hän ei sanonut. Idoli oli selvästi Johnny Cash ja ilman mitään omaperäisyyttä yritti vain kuulostaa idoliltaan. Tietenkään moinen ei onnistu. Pitkä päivä alkoi painaa vanhoja matkalaisia ja päätettii luovuttaa ja palata hotellille. Matkalla taas saatiin juttujen taso kohoamaan sfääreihin ja hotellille saavuttaessa minä kikatin silmät kyynelissä. Koska Bloc -hotellilla ei ole omaa keittiötä niin oltiin pakotetut käyttämään automaattia ja ostettiin terveeelliseksi iltapalaksi suklaata chipsejä ja limpparia.

Block -hotelli on muuten ihan mainio konsepti, mutta noin illalla olis ollu kiva saada jotain palveluja. Suihku sensijaan oli oivallinen semmonen neliön kokoinen sadevesisuihku, hieno! Outoa oli että suihkun ja vessanpytyn väliä oli noin 3 senttiä eli suihkuilu kasteli koko vessan. Matkan tähän asti isoin ja paras telsu ja isoin ja pehmein sänky ja halvin hinta. 

Muita outoja sattumuksia matkalla on ollu esimerkiksi se, että Oxfordin Tree Hotelilla oli iltavuorossa tarjoilijana intialaistaustainen tyttö, mutta näytti takaapäin ihan Hurmeen Hannelelta ja sitte samassa ravintolassa aamiaisvuorossa tyttö, joka käveli ihan kuin Tiia. Oiskohan se intialainen omistaja ollut paikallinen Anders? 

Maisemat on kauniita kun junaillaan ja kaikkialla saa erinomaista palvelua. Nyt ollaan kohta saapumassa Cardiffiin ja sade näyttää seuraavan meitä. Josko se jo huomenna antais periksi, ainakin säätiedottaja on ollut positiivisella mielellä. Cardiffissa tarkoitus viettää yksi yö ja sitte ehkä Plymouthiin tai jotain. Kattellaan.